KAUPUNKIKYLÄ - MANDALA

FATEME

Lahdessa asuu vaatteita taidokkaasti kaavoittava ja ompeleva nainen, josta moni ei tiedä mitään. Fateme tuli poikansa kanssa Afganistanista Hennalan vastaanottokeskukseen vuonna 2015. Pitkä matka taittui kävellen, junalla ja bussilla. Tällä hetkellä Fateme odottaa turvapaikan saamista ja työskentelee Mandalan ompelimossa.

Lyhyessä ajassa Fateme on oppinut puhumaan hyvin suomen kieltä. Fatemelle osallistui aktiivisesti monikulttuurikeskus MultiCultin järjestämään maahanmuuttajille suunnattuun ohjelmaan. Kesällä 2017 Aaltosen Eveliina tuli kertomaan MultiCultin ryhmälle Kaupunkikylä 2025-hankkeesta, jossa tuetaan maahanmuuttajia kotoutumisen ja työllistymisen haasteissa. Hanketilaan saattoi tulla jatkamaan suomen kielen opiskelua ja etsimään ratkaisuja työllistymiseen. Fateme päätti tulla.

Fateme kokee, että hänen suorastaan tarvitsi tulla Kaupunkikylän vaikutuspiiriin voidakseen päästä elämässä eteenpäin. Syksyllä alkoi Mandalan käsityönaisten ja kaupan tarina, ja siinä kehityksessä Fateme on ollut mukana alusta asti. Hän kokee yhteisön hyväksi ja viihtyy. Yhdessä tekeminen on arjen kantava voima.

Aluksi Fateme halusi oppia neulomaan ja virkkaamaan. Todellinen mestari hän kuitenkin oli jo ennen Mandalaan tuloa kaavoittamisessa. Fateme on tehnyt Mandalassa mittatilauksesta takkeja ja mekkoja. Kaupan puolelle myyntiin kehitellään kaiken aikaa pellavavaatteita. Pari pellavamekon prototyyppiä on jo valmistunut myyntiin Fatemen käsistä.

Synnyinmaassa opiskelu ei ollut niin yksinkertaista. Fateme lopetti koulunkäynnin 5-luokalla, kun hänen vanhempansa ilmoittivat että tähänastiset opinnot saavat riittää. Myöhemmin Fateme päätti kuitenkin itse mennä ompelukurssille ja lukioon. Hän pääsi opiskelemaan yliopistoon, mutta haastavan elämäntilanteen vuoksi hän ei koskaan voinut aloittaa opintoja.

"Mietin joka päivä, miksi olen kasvanut pahassa kulttuurissa?"

-Fateme

Fateme on sopeutunut hyvin Suomen säähän. Kulttuurierot sitä vastoin jaksavat ihmetyttää.

- Vasta 100-vuotiaassa itsenäisessä Suomessa on tosi vahva kulttuuri. Vertailen aina millaista olisi Afganistanissa. Suomessa kunnioitetaan lakia, demokratiaa, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja koulutusta. Afganistanissa vanhemmat päättävät lapsen kohtalosta. Mietin joka päivä, miksi olen kasvanut pahassa kulttuurissa? Miksi juuri minä synnyin Afganistaniin?, Fateme miettii vakavana.

Ruokakaupassa Fateme tuntee häpeää. Kun kassalla pitäisi maksaa ja vieressä seisoo suomalainen, Fateme väistämättä ajattelee, että maksaa tuon ihmisen rahalla omia ostoksiaan. Halu ansaita oma toimeentulo on suuri. Töitä ei kuitenkaan ole helppo saada ilman oleskelulupaa.

Fateme on hakenut Suomessa ollessaan paljon töitä. Vielä vähän aikaa sitten hän ajatteli hakevansa sairaanhoitajakouluun. Mandalassa työskentelyn myötä oma juttu ja palo käsillä töiden tekemiseen on syttynyt. Fateme haluaa tehdä yksilöllisiä, ekologisia ja hyvin istuvia vaatteita jatkossakin.

- On iso jumalan ja elämän lahja sekä mahdollisuus, että pääsin Suomeen ja tänne Mandalaan. Iso haaveeni on, että myös Afganistanissa olisi naisilla oikeus ja tasa-arvo. Siellä miehet alistavat ja päättävät naisten kohtalosta. Ei ole helppo polku olla afgtanistanilainen nainen ja eri mieltä. Täällä Suomessa naiset saavat tuntea olevansa ihmisiä, Fateme miettii.

KAUPUNKIKYLÄ - EKOKAHVILA MEAMANNA

PETRI

Petri saa virtaa työhön iskelmästä

Ekokahvila MeaMannassa lipuu vaatimaton hahmo. Hän tuo keiton pöytään, ja myöhemmin kerää vaivihkaa ruokailijoitten tyhjät astiat pois. Hän on Petri Ruohonen, MeaMannassa vuonna 2009 työskentelyn aloittannut, eli aivan alusta asti mukana ollut järjestyksen mies.

Petrin tehtäviin kuuluu tiski ja salityö. Keittopäivänä keittiössä saattaa odottaa kuorimistehtäviä. Iltavuorossa ollessaan Petri tekee loppusiivousta.

- MeaMannassa parasta on tarjoilutyö. Se että saa viedä ihmisille ruokaa, Petri kertoo.
Erityisen kivaa on myös perjantaina, jos jotain kakkua on viikon aikana jäänyt myymättä. Sitten henkilökunta keittää itselleen kahvit.

MeaMannan valikoima sopii hyvin gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota noudattavalle Petrille. Riisikakuista pitävä Petri listaa suosikikseen myös MeaMannan salaattipöydän. Vaikka herkutkin tosiaan maistuvat. Peruuttamaton virhe tapahtuikin vapun aikaan, kun Eveliina oli ehtinyt syömään viimeisen gluteenittoman munkin.

MeaMannan väestä parhaiten juttu luistaa Ilonan ja Antin kanssa. Hartaan Pelicans-fanin Jessen kanssa Petrillä on ikuinen kädenvääntö, koska Lappeenrannasta kotoisin oleva Petri on järkähtämätön Saipan kannattaja. Molemmat kuitenkin mahtuvat työskentelemään saman katon alla - mielipide-eroista huolimatta.

"Lahdessa on mukava asua. Kaikki on hyvin. Mukavaa täällä on asua ja olla."

-Petri Ruohonen

Suku on valoisalle Petrille hyvin tärkeä. Petrin rakas kummityttö muutti juuri Helsinkiin opiskelemaan. Ruotsissa asuvan siskon luona Petri vierailee säännöllisesti äitinsä kanssa.
- Ruotsinlaivalla on mukavinta käydä kannella, Petri kertoo.

Aktiivisella Petrillä ei tekeminen lopu kesken. Menevämpien harrasteiden vastapainoksi hän rentoutuu kotona kuunnellen iskelmää. Suosikkeja ovat Matin ja Tepon "Pöytä täyteen" sekä Jari Sillanpään "Satulinna". Petri myös laulaa. Keskiviikkoisin kokoontuvan musakerhon porukalla on käyty esiintymässä mm. vanhainkodeissa. Musiikin vastapainona toimii uusi harrastus judo. Pyöräilyä unohtamatta.
- Kesäkunto karttuu pyöräillessä, Petri hymyilee. Kevään ensimmäinen työmatka pyörän selässä päättyi pieneen lepohetkeen MeaMannan lattialla. Niin raskasta se oli. Seuraava työmatka olikin jo helpompi.

Kysyttäessä Lahdesta asuinpaikkana Petrillä on heti vastaus valmiina:
- Lahdessa on mukava asua. Kaikki on hyvin. Mukavaa täällä on asua ja olla. Mitään ei tarvitse muuttaa, positiivinen Petri kertoo.

KAUPUNKIKYLÄ - EKOKAHVILA MEAMANNA

PETTERI

Petteri on vitsien ystävä ja ideanikkari

Iloisilla kasvoilla on ovela ilme. Sitten kasvot hautautuvat nopeasti käsivarsien taakse, ja lopulta ei kerta kaikkiaan ole muuta mahdollisuutta, kuin että nauru pulpahtaa ulos. Sitä näkyä saa todistaa, kun on saanut tutustua vähän paremmin Petteri Ojaseen, joka on juuri supattanut hyvän vitsin. Se ilo on tarttuvaa.

Petteri on ollut mukana MeaMannan taipaleella siitä asti, kun kahvila siirtyi uusiin tiloihin. Hänen toimenkuvaansa kuuluu salaattien tekoa, tiskausta ja välillä siivousta. Joskus hän poikkeaa leipomon puolelle tekemään jälkiruokia. Petterin pulppuava huumori syntyy muun muassa pienistä arjen oivalluksista ja kekseliäistä ajatuskuvioista. Kahvilan arjessa Petterin luomisvoima näkyy menussa. Hän tutkii uusia reseptejä ja tykkää kokeilla erilaisia uusia yhdistelmiä.

Vielä paremmin Petteri pääsee vaikuttamaan ruokalistaan syksyllä, kun hänen työvuoronsa muuttuu aamupainotteiseksi.
- Niistä aamuherätyksistä en kylläkään ole yhtään varma, Petteri toteaa mietteliäänä.

Torstaisin Petteri käy henkilökohtaisen tukihenkilön kanssa syömässä ulkona. On mielenkiintoista testata eri ravintoloiden ja kahviloiden tarjontaa. Sieltä voi saada ideoita omaankin työhön.

”Muistakaa syödä, juoda ja pitää hauskaa!”

- Petteri Ojanen

Monipuolisesti maailmaa ja sen ilmiöitä tutkiskeleva Petteri harrastaa muiden muassa keilaamista, korispeleissä käyntiä, discossa käymistä, huvipuistoja ja elokuvia. Karaoke on suorastaan intohimo.
- Hevi ei sovi mulle. Iskelmä ja kaikki nopea sopii, Petteri kertoo mieltymyksistään.

Kesäteatteriinkin pitäisi kesällä päästä. Padasjoen kesäteatterissa pyörivä Rollaattorikapina vaikuttaa Petterin mielestä ainakin nimen puolesta varteenotettavalta vaihtoehdolta.

- On mulla myös yksi kesäperinne, minkä teen aina. Matka Tallinnaan! Petteri yhtäkkiä muistaa, ja oikein innostuu. Useimmiten matkaseuraksi lähtee oma veli. Matkalla on parasta nauttia juomia ja laulaa karaokea laivassa.

- Toinen kesäperinne liittyy juhannukseen. Silloin menen mökille Vierumäelle, Petteri lisää. Hänen jokavuotiset juhannusrituaalinsa ovat kukkien kerääminen ja kuutamouinti.
- Sen teen aina - paitsi jos on huonot kelit, Petteri päättää.

Petteri lähettää MeaMannan asiakkaille terveiset:

”Muistakaa syödä, juoda ja pitää hauskaa!”

KAUPUNKIKYLÄ - EKOKAHVILA MEAMANNA

JESSE

Jesse on MeaMannan turkoosienergian lähde

Jos joskus kuulet MeaMannassa asioidessasi kovaäänistä keskustelua aiheesta Pelicansin tuleva ottelu, olet todennäköisesti osunut paikalle Jesse Partasen työvuoron aikana. 34-vuotias Jesse on työskennellyt MeaMannan salivastaavana jo vuodesta 2009 asti. Värikkään persoonan voi tunnistaa Pelicans-juttujen lisäksi tällä hetkellä punaisista hiuksista. Välillä hiusväri vaihtuu Pelicansin kunniaksi turkoosiksi.

Jesse kuvailee työpäiviensä kulkevan fiiliksen mukaan.
- Huonoina päivinä mikään ei suju, mutta välillä on todella hyvä fiilis. Parasta työssä ovat ihanat asiakkaat ja se, että saa keskustella ja palvella salin puolella, Jesse kertoo. Jotkut vakioasiakkaat ovat tulleet hänelle erityisen läheisiksi, ja kuulumisia vaihdetaan puolin ja toisin.

Jesse kuvailee MeaMannan ravintolapäällikkö Eija Kyllästistä luottotyökaverikseen. Yksi toimivan yhteistyön salaisuus on sama horoskooppimerkki.
- Meillä kaksosilla on se, että tarvii toista lähelle. Kun molemmilla on yhteensopiva temperamentti ja sopiva tasapaino, niin hyvin menee, Jesse kertoo.

Ravintolamaailmassa kun ollaan, ei oikein voi olla puhumatta ruoasta. Jessen lempiruoka MeaMannassa on pizza. Linssikeitto ei kuulu Jessen suosikkeihin.
- En syö, kiitos.
Muuten Jesse listaa suosikeikseen hot wingsit sekä lahtelaisen erikoisuuden lihamukin.

Intohimoiselle urheiluihmiselle ruoan on maistuttava, että pärjää.
- Mähän oon futari. Mää pelaan futista. Olen harrastanut vuodesta 2009 asti. Kyllä sitä kokemustakin löytyy: puolesta kentästä on vedetty maali, FC Kuusysin riveissä pelaava Jesse kertoo tähtihetkestään lajin parissa.

Jesse kuvailee itseään tosijääkiekkokannattajaksi sekä Pelicansin ykköskannattajaksi.
- Jääkiekkofanius on saanut alkunsa kun kerran Pelicansin peliä kävin katsomassa ja sain ne mukaan MeaMannaan syömään Pelicans-piparia. Siitä se sitten lähti. Jääkiekkoa käydään katsomassa FC Kuusysin joukkuekavereiden kanssa. Olen ollut myös yhden kerran ottelun aikana loungessa. Siellä sai ruokaa ja samalla sai seurata peliä. Se oli yksi harrastuksen tähtihetkiä. Aitiokokemus jäi myös mieleen. Siellä kävi pelaajia meitä morjestamassa. Minä itseasiassa järjestin sen tilaisuuden, Jesse muistelee innosta puhkuen.

"Siellä saatan juoda lonkeron"

- Jesse Partanen

Urheilu vie ison osan Jessen sydämestä, mutta mahtuvat sinne myös 80-luvun filmiklassikot.
- Keräilen suosikkisarjojeni DVD:itä. Mm. Masters of the Universe eli HeMan ja kumppanit, Thunder Cats ja Transformers. Hopeanuoli on yksi parhaista.
Jessen vapaalle heittäytymiseen työviikon jälkeen liittyy perjantaisin elokuvien katselu. Silloin maistuvat myös leffaherkut.
- Tuleehan sitä mässyä vedettyä. Ihan irtokarkkia vaan ja Dr Pepperiä, Jesse kertoo rentouttavista perjantairituaaleistaan.

Jesse asuu tällä hetkellä Kaupunkikylässä. Kämppiksinä hänellä on Karita, Vesku ja Kuusiston Petri, Sveitsistä kotoisin oleva Johanna sekä nuori saksalainen Vincent, joka on kuulemma tullut muutamaksi kuukaudeksi kasvamaan ja tekemään töitä kyläläisten kanssa.
- Välillä toimii ja välillä ei. Jos meille talolla joskus tulee riitaa niin yleensä sen aiheuttaa ihmissuhteet. Lindan kanssa tulee paljon touhuttua, koska meillä on vähän samanlainen huumorintaju, Jesse kertoo ja viittaa leipomossa työskentelevään kollegaansa.

Lappeenrannasta kotoisin oleva nuori mies viihtyy nykyisessä sijainnissaan.
- Lahti on mulle kotikaupunki. Lahdessa viihtyy aina. Täällä riittää tekemistä. Jos ei muuta keksitä niin joskus innostutaan Jani Irton ja Petri Kuusiston kanssa pelaamaan pleikkaria.

Myös mukavia reissuja on tiedossa. Janin kanssa Jesse on lähdössä käymään Turussa Janin äidin luona. Turussa miesten on tarkoitus ainakin käydä laivaravintola Vaakahuoneella.
- Siellä saatan juoda lonkeron, Jesse suunnittelee.

Kesällä Jesse aikoo ottaa rennosti. Myös matka Lappeenrantaan perheen luo on suunnitelmissa. Silloin kun Jessen perhe kokoontuu, lähdetään esimerkiksi moottorikelkkailemaan tai Saimaan Holiday Clubille kylpylään. Uiminen on mukavaa.

Menevältä ja sanavalmiilta mieheltä eivät ideat lopu kesken. Moni on saattanut esimerkiksi kuulla juttua Jessen ja Mandalassa työskentelevän Antin legendaarisesta karaoke-esiintymisestä.
- Siellä me laulettiin ilman paitoja Teräsbetonin Taivas lyö tulta, Jesse muistelee tyytyväisenä.
Teräsbetonin lisäksi lempiyhtyeisiin lukeutuvat Apulanta, Iron Maiden, Nightwish ja Manowar.

Jessestä voi sanoa, että hän on ihminen, joka todella elää täysillä. Jesse tekee asioita joista todella nauttii. Häneltä myös luonnistuu unelmien vaaliminen. Yksi Jessen vielä toteutumaton unelma liittyykin musiikkiin:

- Haluaisin päästä Sipe Santapukin kanssa yhteiskuvaan. Apulanta on kuitenkin Suomen paras bändi. Apulandiassa kävin vetäsemässä kahvipassin täyteen. Se on nimittäin mun lähikahvila, Jesse paljastaa.

Lisää Jessen lahtelaista turkoosiasennetta voit katsoa tältä videolta:

https://m.youtube.com/watch?v= fgHrvH09VR4

KAUPUNKIKYLÄ - MEAMANNAN LEIPOMO

JOCHEN

Jochenin käsissä syntyvät leivät ja kakut

MeaMannan leipomossa vaikuttaa nykyisin Saksasta kotoisin oleva Jochen Kröneck. Iloinen, rauhaa ja lempeyttä henkivä mies katsoo hymyillen syvälle silmiin leipomon ovesta sisään tulijaa. Sitten istutaan pöytään, ja tarina alkaa.

Vuosien varrella Jochen on kouluttautunut leipuriksi, urheilu- ja liikuntaopettajaksi ja kundaliinijoogan opettajaksi. Hän on työskennellyt Bremenissä toimintaterapeuttina erikoistuen depressioon ja burn outiin. Jochen työskenteli työssä uupuneiden ihmisten kanssa, ja kehitti oman ohjelman, jossa hän yhdisti meditaation, liikunnan ja holistisen ravintoneuvonnan ihmistä kokonaisvaltaisesti hoitavaksi kokonaisuudeksi.

Elämän suunta muuttui, kun Jochen lähti Ranskaan kundaliinijoogan opettajakoulutukseen. Rakkaus syttyi, eikä se kysellyt kansalaisuuksia. Jochenin tuleva vaimo nimittäin oli Suomesta. Koska kumppanin opinnot olivat kesken, päätti Jochen muuttaa Suomeen. Täällä hän on opiskellut suomen kieltä vuoden verran. Kotona kiireisenä pitää 2-vuotias poika Veeti.

Vuoden vaihteessa työharjoittelupaikan etsimisestä tuli ajankohtaista. Jochen tutustui Kaupunkikylään, ja vaikuttui yhteisön tavasta tehdä työtä. Tilaisuus päästä työskentelemään MeaMannan leipomoon avautui helmikuun alussa.

“Sisäinen ääneni sanoi, että tämä on minulle hyvä juttu. Ja niin se on ollutkin. Kannatan luomuruoan suosimista. Uskon, että lisäaineet ja ruoan liika prosessointi ovat haitallisia ihmisille. Työntekijöiden ohjaaminen on mahtavaa ja opettavaista. Joka aamu heräämme uuteen päivään, ja kohtaamme uudet asiat ja tarpeet yhdessä. Työyhteisön motivoiminen on mielenkiintoinen haaste. Tunnen, että tässä työssä pystyn käsittelemään menneisyyden huonoja kokemuksiani leipomotyössä.”

“Jokainen meistä on timantti. Jos kestät painetta, voit tulla esiin ja loistaa”

- Jochen Kröneck

Kundaliinijoogan kautta Jochen harjoittaa paljon itsetutkiskelua.
“Aamuisin kun tulen töihin, ymmärrän, että kaikki se mihin olen kontaktissa, kaikki mihin siirrän energiaani, vaikuttaa työilmapiiriin ja tuotteidemme onnistumiseen. Leipominen on terapeuttista; se on kuin meditaatiota. Ajattelenkin, että jooga on kuin puutarhan hoitoa, samoin leivonta. Kasvatat hyvää energiaa ja siirrät sitä ympäristöösi.”

Työyhteisön hyvinvointiin kiinnitetään aina vain enemmän huomiota. Jochenin tapa kohdata työntekijät on hyvin maanläheinen. Vaikka Jochen hallitsee jo hyvin suomen kieltä, pitää hän tärkeämpänä toisen kokonaisvaltaisen tarkkailun. Miten työkaveri hengittää, miten hän katsoo, liikkuu ja millaisella äänellä hän puhuu, kertovat omaa viestiään. Toisen tarpeiden ymmärtämisen tärkeys korostuu erityistä apua tarvitsevien ihmisten kanssa. Kun toista ymmärtää, ovat myös paremmat edellytykset yhdessä kehittymiseen olemassa.

Omaa työhyvinvointiaan Jochen ylläpitää joogaten joka ilta. Pääosin seisten tehtävä työ rasittaa selkää, joten kehonhuolto on tärkeää.

Työyhteisön hyvinvointi ja kehittyminen yhdessä ovat Jochenille tärkeitä asioita. Kehitteillä on myös työryhmälle suunnattu erityinen joogaohjelma.
“Jokainen meistä on timantti. Jos kestät painetta, voit tulla esiin ja loistaa”, Jochen pohtii. Hän on ihminen, joka työllään ja ajatuksillaan saa myös toiset loistamaan.

KAUPUNKIKYLÄ - EKOKAHVILA MEAMANNA

EIJA

Eija hallitsee makuja ja kokonaisuuksia

MeaMannan ovesta sisään astuttuaan saattaa nähdä vilahduksen pienestä, iloisesta hahmosta. Kuuluu iloinen tervehdys, mustan essun helmat vain heilahtavat, kun lounaspöytään on jo ilmestynyt salaattikulho tai ottimet. Eija Kyllästinen on MeaMannan uusi keittiömestari.

Osuuskauppa Hämeenmaan eri toimipisteissä 16 vuotta palvellut Eija on ehtinyt nähdä monenlaista urallaan. Välillä hän on hoitanut kotona kolmea poikaansa. MeaMannaan Eija päätyi, kun Eijan puoliso oli saanut vinkin työnantajaltaan, joka on MeaMannan vakiasiakas.
- MeaMannan ruokaympyrä on enemmän lähempänä omaani. Maitotuotteet ja liha ovat omasta ruokavaliostani vähentyneet jo aiemmin, joten siirtyminen kasvispainotteiseen keittiöön tuntui luontevalta.

Lämpö, kodikkuus, kaavoihin kangistumattomuus, kutsuvuus ja kansainvälisyys ovat uuden työpaikan hyviä puolia. Vahvat ja herttaiset persoonat työkavereina tuovat päiviin iloisia tilanteita ja vaihtelua. Uusien työkavereiden luonteenpiirteet ja erikoisosaamisalueet alkavat vähitellen hahmottumaan.
- Petteri on kehittäjä, kun taas Minna on nopea ja taitava. Ilonasta voi sanoa, että hän on täällä meidän ilona. Jesseltä saa kuulla tuoreimmat kiekkouutiset vaikka ei aina haluaisikaan, Eija naurahtaa.

"On suuri ilo, että pääsee tekemään tällaista työtä"

- Eija Kyllästinen

Vapaa-aikanaan Eija tutkii aktiivisesti somesta ravintolamaailman ilmiöitä ja uutuuksia. Uudet reseptit kiinnostavat. Kotona tehdään kuitenkin perusruokaa, josta kaikki perheenjäsenet pitävät. Eijan kiinnostus ruokaan heräsi jo lapsena.
- Täytyy miettiä tarkkaan, mitä laittaa esille. Tekemästään ruoasta pitää voida olla ylpeä, Eija miettii.

Suurissa keittiöissä työskennellyt Eija kokee MeaMannan ketteryyden suurena valttina. Luovuus pääsee kukkimaan, kun on enemmän vapauksia tehdä ja kehittää.
- On suuri ilo, että pääsee tekemään tällaista työtä, Eija hymyilee.

KAUPUNKIKYLÄ - MANDALA

ÜLKIYE

Ülkiye haaveilee omasta yrityksestä

Mandalassa istuu ringissä joukko naisia syventyneenä käsitöiden tekoon. Joukosta kuuluu vaimea puheensorina. Yksi Turkista kotoisin olevista naisista on 43-vuotias Ülkiye. Hän on asunut Suomessa seitsemän vuotta. Naimisissa olevalla Ülkiyella on yksi tytär. Perhe on mukana Suomessa, samoin kuin Sipoossa asuva veli, Keravalla asuva isosisko, ja Lahdessa asuva sisko Gülhan. Turkkiin jäänyttä äitiä Ülkiye ikävöi eniten.

Turkissa Ülkiye on käynyt peruskoulun, sekä vuoden kestävän ompelukurssin. Mandalaan tuloa on edeltänyt monia vaiheita. Suomeen tultuaan Ülkiye on mm. käynyt kielikurssilla, ollut töissä miehensä pizzeriassa ja ollut työharjoittelussa kouvolalaisessa verhosalongissa. Verhosalongin pesti oli erityisen mieluinen, koska Ülkiye kuvailee pomonsa olleen niin hauska, että töihin oli aina kiva mennä. Kouvolan aikana Ülkiye sai myös ensimmäisen suomalaisen ystävänsä.

Muutoin ystäviä löytyy turkkilaisesta yhteisöstä ja tukiverkostosta.
- Joskus menen heille käymään ja jutellaan. Se on kuin terapiaa, Ülkiye sanoo.

Kaupunkikylään Ülkiye tuli TE-toimiston kautta. Vinkin hän oli saanut tyttäreltään, joka oli jutellut hankkeesta Kaupunkikylän Even kanssa. Ennen Mandalaan tuloa Ülkiye ehti työskennellä hankkeen puitteissa pellolla ja pyöräpajassa. Toimintaa oli kaksi kertaa viikossa, sekä sen lisäksi joka torstainen keskustelupäivä. Siellä virisi ajatus Mandalasta ja käsitöistä, ja Ülkiye toi käsityönäytteitään nähtäväksi Evelle. Niin Ülkiye siirtyi Mandalaan, jossa hän on ollut työkokeilussa neljä kuukautta. Tuona aikana hänen käsistään on syntynyt puseroita, huiveja, tossuja, pöytäliinojen ristipistotöitä, hattuja ja pipoja.
Kesän Ülkiye viettää Turkissa, ja jatkaa työkokeilua elokuussa ja syyskuussa.

"Elämäni on muuttunut täällä."

- Ülkiye

Ülkiye kertoo olevansa helpottunut, kun matka Turkkiin tuli mahdolliseksi. Viime vuonna hän ei päässyt matkustamaan kotimaahansa, ja ikävä perhettä kohtaa on kasvanut valtavaksi.
- Kun koko suku jää Turkkiin. Se on surullista. Haluan kuitenkin olla Suomessa, koska täällä on koti, ja haluan jatkaa elämää täällä.

Ülkiye ei ajattele kauas tulevaisuuteen. Hänellä on nimittäin tutkinnan alla kolme tai neljä sairautta. Niskaongelmien takia hän käy fysioterapiassa. Paranemisen jälkeen on aika taas tehdä tulevaisuudensuunnitelmia.
- Haluan, että kaikki kipu menisi pois. Terveys on tärkeää. Sen jälkeen minä ajattelen, mitä minä teen, Ülkiye sanoo.

Jotain Ülkiye kuitenkin oaa tulevaisuudestaan sanoa: hän haluaa olla yrittäjä. Unelmana on pieni kahvila, josta saa itse tehtyjä leipomuksia ja turkkilaista ruokaa.

Mitä aika Mandalassa on Ülkiyelle antanut? Ülkiye kertoo työskentelyn Mandalassa aktivoineen häntä ja antaneen omanarvontuntoa.
- Kun olin kotona, oli tosi tylsää. Tulin tänne, ja nyt haluankin tehdä, mennä ulos ja oppia kieltä.
Aiemmin Ülkiyen ollessa kielikurssilla hän koki oppineensa, mutta kun kotona ei ollut juttukaveria, asiat unohtuivat.
- Täällä Even, Anitan ja Merin kanssa näemme joka päivä, ja olen alkanut puhumaan. Olin ennen ujompi. Mandalassa olen rohkaistunut, ja avautunut enemmän. Elämäni on muuttunut täällä.

KAUPUNKIKYLÄ - HANKE KAUPUNKIKYLÄ 2025

MOHAMMAD

Mohammad tuntee syvällisesti kasvien maailman

Mohammad Alipour ajaa kotoaan Orimattilasta joka päivä polkupyörällä 24 kilometriä Lahteen Hyrian järjestämälle kielikurssille. Hän on 60-vuotias, kotoisin Afganistanista, ja saanut juuri ensimmäisen työpaikkansa Suomessa.

Mohammad tuli kolmen lapsensa kanssa Suomeen lokakuussa 2015. Mohammadin vaimo on kuollut.
- Meillä oli ongelmia kotimaassani. Olen asunut myös Iranissa 18 vuotta, mutta siellä ei arvosteta afgaaneja. Ihmisten kanssa siellä oli helpompi tulla toimeen, mutta valtion suhtautuminen meihin oli jyrkkä, Mohammad kertoo. Suomen inhimillistä lainsäädäntöä Mohammad arvostaa.
- Parasta Suomessa ovat lait ja säännöt. Ilman sääntöjä ei voi tehdä ja yrittää. Minä ainakin olisin aina valmis. Olen myös tottunut ilmastoon. Suomen kesä on paratiisi. Sataa paljon vettä ja sitten riittää paljon vettä meillekin. Suomessa vesi on puhdasta, Mohammad kertoo havainnoistaan.

Vesi onkin Mohammadille erityisen läheinen elementti, sillä hän on ollut puutarha-alalla jo 45 vuotta.
- Kotimaassani vuokrasin yli kymmenen hehtaaria peltoa, ja työllistin siellä 100 henkilöä. Hoidin itse kaikki yritykseni asiat. Mutta täällä Suomessa tilanne on erilainen, kirjoitus- ja lukutaidottomana Suomeen saapunut Mohammad miettii. Myös Suomen ilmasto asettaa puutarha-yrittäjyydelle ja satokaudelle omat rajoitteensa.

Afganistanissa Mohammad viljeli 18 erilaista kasvista. Ahavoituneista kasvoista voi kyllä arvella miehen ikää, mutta Mohammadin olemuksesta huokuu tietynlaista ajattomuutta. Hänessä ruumiillistuvat eletty elämä ja samalla eteenpäin vievä vahva tahto. Tarmokas mies on tehnyt uransa ulkona yhteistyössä luonnon kanssa. Mohammad suhtautuu hyvin kielteisesti sellaisia maita kohtaan, jotka tuottavat suuria päästöjä maailmaan ilman vastuuta. Hän kertoo ymmärtäneensä, että Suomi noudattaa paremmin teollisuudessaan ilmastonmuutoksen kehitystä hidastavia sääntöjä.

Mohammedin saavuttua Suomeen alkoi työnhaku. Mohammad pääsikin tutustumaan maahanmuuttokoordinaattori Sirkun avulla Kaupunkikylä 2025-hankkeen toimintaan. Kaupunkikylä 2025 -hanke pyrkii löytämään uusia mahdollisuuksia maahanmuuttajien työllistymiseen
- Sirkku auttoi minua todella paljon. Täällä Kaupunkikylässä minua sitten autettiin työkokeilupaikan löytämisessä. Työskentelin ensin Lahden ruokaosuuskunnan pellolla, ja sen jälkeen pääsin tutustumaan Tapolan kyläyhteisön biodynaamisten peltojen toimintaan.

"Puutarhurit ovat tosi tärkeitä. Ilman puutarhureita ei tule mitään"

- Mohammad Alipour

Tapolan tilalla ryhdikkään Mohammadin työskentelytapa, syvällinen kasvien tuntemus ja ammattitaito tekivät niin suuren vaikutuksen, että hän sai paikan työpaikan kausityöläisenä. Se tarkoittaa työskentelyä satokauden ajan, eli toukokuusta marraskuuhun.

Momammadilla on haaveita tulevaisuuden suhteen.
- Voisin vuokrata sellaisen ison paikan että pystyisin hoitamaan pellon itse ja istuttaa kasviksia. Samalla muutkin voisivat työllistyä. Suomessa on paljon työttömiä jotka haluavat työskennellä, yrittäjähenkinen Mohammad miettii.

Suomessa puutteellisen kielitaidon omaavan maahanmuuttajan työllistyminen voi olla haastavaa. Muttei mahdotonta, kuten Mohammedin tapaus osoittaa. Täällä Mohammad on opiskellut kirjoittamista ja lukemista. Muutama jokapäiväinen lause luonnistuu häneltä jo suomen kielellä puhuttuna.

Kysyttäessä, mitä Mohammad muuttaisi yhteiskunnassamme, hänelle tulee mieleen vain yksittäisiä tapauksia. Harmillisena asiana hän mainitsee sellaiset henkilöt, jotka eivät pidä maahanmuuttajista.
- Mutta me olemme jo tottuneet siihen, Mohammad toteaa.

Mohammadilla on ajatuksena jäädä pysyvästi Suomeen. Kotimaa kuitenkin on paljon mielessä.
- Kuuntelen paljon uutisia ja seuraan Irakin, Syyrian ja Bangladeshin tilannetta. On aika surullista kun kuulee sellaisia uutisia. Ihminen on ihminen, Mohammed sanoo vakavana.

Kysyttäessä, mitä Mohammad haluaisi ihmisten erityisesti ymmärtävän, hänen silmiinsä syttyy pilkahdus.
- Puutarhurit ovat tosi tärkeitä. Ilman puutarhureita ei tule mitään, Mohammad vastaa hymyillen.

Pyydän haastattelun lopuksi Mohammadin kertomukset kääntäneen Naserin ajatuksia miehestä. Hän on ehtinyt tuntea Mohammadin jo jonkin aikaa.
- Olen tosi tyytyväinen hänen puolestaan. Mohammad on todella ahkera. Hänen ikänsä eivätkä luku- ja kirjoitustaitonsa olleet esteenä työn tekemiselle ja työpaikan löytymiselle. Hänellä on kielitaidossa puutetta, mutta hänen potentiaalinsa nähtiin. Hänet voi nostaa esimerkiksi muille maahanmuuttajille, jotka ovat passivoituneet paikoilleen ilman suuntaa. Hän on hyvä malli ihan meille kaikille siitä, että aina kannattaa yrittää, Naser päättää.

KAUPUNKIKYLÄ - EKOKAHVILA MEAMANNA

ILONA

Pienikokoinen hahmo kerää astioita pöydistä. MeaMannan ruokailusalissa kuin omassa kodissaan sulavasti liikkuva Ilona hoitaa myös keittiön tiskejä.

Ilona on ollut MeaMannan työntekijä jo aivan alkuajoista saakka. Yhdeksän vuotta työhistoriaa samassa paikassa on paljon. Ilonan vahvuutena pidetään työssä luotettavuutta. Asiat hoidetaan ajallaan ja niin kuin on sovittu. Esimerkiksi loppusiivous sujuu laadukkaasti ja omalla painollaan kun Ilona on vuorossa.

Lempiruoikseen Ilona mainitsee keitot ja salaatit. Parasta jälkiruokaa on ehdottomasti puolukkaraakakakku.

Ilonan helposti lähestyttävän ja iloisen kuoren alta löytyy kahvilatyöntekijän identiteetin lisäksi muun muassa intohimoinen judoharrastaja. Yli kymmenen vuotta tatamilla viettänyt Ilona harjoittelee kahdesti viikossa. Ilona nauttii harrastuksen sosiaalisuudesta, ja häntä kuvaillaankin joukon ilopilleriksi.

Vastapainoa judolle antaa taideryhmä, jossa Ilona käy kerran viikossa. Musiikki ja erityisesti laulu ja kuoroharrastus ovat Ilonan sydäntä lähellä. Kiireisen arjen keskellä Ilona ehtii rentoutua välillä jalkahoidossa ja hieronnassa.

Ilonalla on iso perhe, joka käsittää mm. siskot ja siskon lapset. Yhdessä vietetään aikaa ja hoidetaan hevosia. Ilonan perheeseen voi sanoa kuuluvan myös Kaupunkikylän Vihernorossa asuvat kämppikset. Tomi, Petri ja Pauli ovat pitkäaikaisia asuinkumppaneita, joiden kanssa arjen askareet ja keskustelukulttuuri toimivat. Joskus Vihernoronkin harmonia voi hetkellisesti järkkyä - esimerkiksi silloin, kun temperamenttinen Tomi korottaa ääntään. Läheisin ystävä Ilonalle kuitenkin on juuri Tomi, ja asiat saadaan aina sovittua.

Musikaalinen ilona on kunnostautunut myös tanssin saralla. Kaupunkikylän Suomi100-juhlan historiallisessa näytelmässä Ilonalla oli vaativa rooli dramaattisena ja eteerisenä tanssijattarena, jota tanssipari Samuel kieputti läpi näyttämön. Silloin punaiseen satiiniin pukeutuneesta Ilonasta kuoriutui esiin todellinen kuningatar.